Hei kaikki blogaajani! Tänään kerron teille mitä tapahtui monta vuotta sitten, eli mistä kaikki alkoi.

Muista vain vähän asioita tarhasta, mutta kerron kaiken minkä suinkin pystyn. Yksi päivä tarhassa eräs tyttö repi minulta käytännössä kaikki hiuset päästä. Kyllä hän myös leikkeli hiuksiani kuin viimeistä päivää. Enkä voinut tehdä mitään sillä minut oli teipattu tuoliin kiinni. Muistan kun äitini tuli hakemaan minua ja hän huusi minulle että mitä olin tehnyt hiuksilleni? kun yritin kertoa, hän sanoi etten saisi syyttää muita tekosistani.

Muistan ekan luokan kuin eilisen päivän. Olin luokkani vanhin tyttö. Olin myös ainut joka oli tullut jostain muualta siihen kouluun, eli minulla ei ollut kavereita.Enkä niitä silloinkaan saanut. Minua haukuttiin, potkittiin, lyötiin ja kyllä minut kuralammikoonkin työnnettiin. Koulu sanoi ettei ota asiaan kantaa millään tavalla. Äitini oli erittäin huolissaan niinpä muutimme tänne missä nyt asun. muutetuamme luulin että saisin uuden alun, kuin tyhjän pöydän odottamassa ottajaansa. mutta turhaan. Se kiusaaminen siis jatkui, ja jatkui...paheni päivä päivältä... Joo nyt voin tunnustaa teille lukijat, olen monesti miettinyt itsemurhaa. En sitä kiellä,mutta en myönnäkään....

Tämä tästä alku taustasta nyt alan kertomaan tarkemmin kuin päiväkirjaa...