Heippa kaikki! En oo tässä hetkeen kerenny kirjottelemaan, ku alko nyt nää ammattiopiskelut... ni ei oo oikeestaa jaksanu, kaikki muutto uuteen paikkaa jne ollu huimaa.... Päätin ny sitte kirjottaa pienen muisto puheen tai jtn. Haluun sanoo kaikille niille jotka seuraa mun blogii, et joskus elämä menee alas ja sitte ylös, se on vaan elämän laki. Ei oo täydellistä ihmistä, ei oo myöskään "luusereita". Ne kaikki on vaan harha kuvitelmaa... Ku nyt oon päässy siit yläasteest mis olin ni ihan pakko sanoo tää entiselle koululle, "missä resurssit, missä apu, missä osaaminen ?"... Tiedoks ihan tällee BTW et siin koulus on paljon kiusaamista.. Opet vaik te haluisitte muuttaa maailmaa ette te siihe pysty jos rehtori totee "lapset on lapsii"... Kaikki jotka käytte tätä kyseistä koulua PYSYKÄÄ VAHVOINA! SE KESTÄÄ VAAN 3 VUOTTA, SITTE OOTTE VAPAITA<3. Mul menee nykysin hyvin,paremmin ku vuosiin... Mul on kavereita, mul on myös ihmisii ympäril jotka välittää... Rakastan sua äiti,isi ja systeri<3 Mut oon mä oppinu jotain niiden 9 vuoden kauhun,pelon ja tuskan ajasta. Opin että kaikki on tasa arvosii, vaikka jotkut luulee olevansa muiden yläpuolella. On elettävä niitä hetkiä jotka meille on suotuja ja kaikelle on tarkotus. Koettelemuksistaki noustaan ystävien avulla. Nyt kun mietin pari vuotta taaksepäin ja vertaan itteeni sillon ja nyt on pakko sanoo et oon 100 kertaa onnelisempi :) parivuotta sitte hyvä etten hypäny oksalta ja nyt mun elämä on yhtä juhlaa<3 Joka suon pohjalta noustaan ku joku vähä nykäsee<3 Koulukiusatut jokaisen tunnelinen päässä on valoa ja rakkautta. Se tunneli voi nyt näyttää harmaalta ja tyhjältä, mutta oottakaa ku pääsette pois sieltä<3 sitte sitä jää miettimään että mikä mä oisin jos mua ei ois ikinä kiusattu? Missä mä oisin? Oisinko mä silti täällä missä mä oon? No jooh hyvät jatkot kaikille mun puolesta ja kiusatut pysykää vahvoina<3